Seinäjoen Jouppiska Marathon ajettiin 4 x 16,4 km kohtalaisen rankalla radalla. Nousua ei pitänyt olla kuin 500 m, mutta 4 x 800 m suon laitaa kompensoi puuttuvia nousumetrejä. Pitkien tieosuuksien vastapainona oli kivoja maastopolkupätkiä.
Melkein heti startista jalat hapoille laskettelurinteen reunaa ja hiihtouran ylikulkusiltaa. Maa oli kaiken lisäksi saanut sadetta, joten rengas painui paikoin. Sen jälkeen pätkä osin jopa teknistä single trackia, joka sumputti hieman porukkaa, mutta ei sentään Tahkon malliin. Seuraavaksi kovapohjaista hiekkaulkoilureittiä aikas haipakkaa, sisälsi tiukan lyhyen nousun. Ja sen jälkeen taas metsäpolulle. Kaltevaa liukkaahkoa kalliota, vähän märkää suopätkää välissä, pientä teknisyyttä. Metsäautotietä pitkin suolle, jossa luvassa n. 800 m jonkin verran upottavaa turvetta. Turpeeseen tallautui useampikin ajoura, mutta polku polveili voimakkaasti pehmeämpiä paikkoja, kantoja yms väistellen. Tässä lienee ollut etua kevyestä kuskista ja pyörästä sekä leveistä ja kantavista renkaista! Rankka pätkä... Suon jälkeen pätkä polkua ja käännös sepelipintaiselle metsäautotielle, jota pitkin pitkä siirtymä. Tielle puhdistui kisan edetessä ajourat, joilla pääsi vuorovedolla huimaa vauhtia. Tieltä käännös metsäpolulle, joka alkoi 'mukulakivetyksellä', metsätien pohjaa oli kai tuettu lohkokivillä. Tätä seurasi tiukka nousu osin niljakkaan kallion päälle. Vastapuolella tekninen alamäki, joku oli onnistunut jopa saamaan siinä luuta näkyviin lihan seasta. Metsäpolulta takaisin metsäautotielle ja kohti kisakeskusta. Vielä kuitenkin teknistä metsäpolkua välissä kappaleen matkaa. Asuinalueen läpi ja kuntopolkua laskettelukeskuksen rinteen juurelle, serpentiiniä ylös. Vauhdikas loppulasku maali/huoltoalueelle vedenkalvamaa huoltotietä. Siinä rata pääpiirteissään.
Ensimmäistä kertaa Marathon Cupin kisassa! Pyörässä numero 29.
Olin liikkeellä jo Tahkolta tutulla hitaan kiiruhtamisen taktiikalla, eli rauhallisesti liikkeelle ja poimitaan vastaantulevia selkiä aina kun se on mahdollista. Tiepätkillä pyrin organisoimaan vuorovetoporukoita, joilla joko otettiin edessä ajavia kiinni tai karattiin takaa-ajajilta. Teknisillä pätkillä sain otettua mukavasti päänahkoja normaalia marathonpyörää pidempien joustojen (Jekyll & Nixon) ja jonkinlaisen maastoajotekniikan turvin. Suollakin sain puristettua sijoitusta monta sijaa ylemmäs, kenties kohtuuleveiden ja kantavien Nokian NBX Lite 2.2 -kumien ansiosta?
Eka kiekka meni pelottavan hyvin se huomioiden, että kisan alla olin ollut kesäflunssassa tiistaista lähtien, enkä vielä sunnuntainakaan ollut selättänyt tautia. Sykkeet olivat tapissa, mutta silti ei tuntunut mitenkään pahalta. Kärjessä ajanut Henri oli karannus kuulemma 15 min ensimmäiseen huoltoon mennessä. Huoltopaikalla vannotin itseäni hillitsemään tahtia, vielä olisi kolme kierrosta ajettavana.
Toisen kierroksen jälkeen sain kuulla kärjen jättäneen minua vain 10 min lisää. Vieläkin kulki 'liian hyvin', sykkeet tosin vieläkin aikas korkealla, yläraja huuti yhä jatkuvasti. Taas lupasin pudottaa sitä vauhtia...
No ei se kolmaskaan lenkki juuri sen hitaammin tainnut mennä. Huollossa tosin jo huomasi, että oli jo muutama raskas kilometri tullut väännettyä! Vähän etukäteen pelotti viimeisen kierroksen jaksaminen... Kuitenkin mars matkaan ja kolmas geeliannos ekalla tiepätkällä liukenemaan...
Neljättä kierrosta ajoin aivan ypöyksin huollosta suopätkän loppupuolelle saakka. Melkein jo luulin olevani ylimääräisellä kierroksella... ;o) Suon viimeisiä metrejä polkiessa havaitsin jonkun tulevan näköetäisyyden päässä takana, siispä karkuun sen minkä pääsin. Suota seuranneella pitkällä tieosuudella väli taisi aavistuksen kaventua, mutta onneksi pääsimme taas teknisille metsäpoluille, jotka tuntuivat sopivan minulle paremmin. Väli ei enää lyhentynyt, joten pääsin loppunousuihin ja laskuihin turvallisella välimatkalla. Loppunousuissa ohittelin vielä muutaman vielä minuakin jäykkäjalkaisemman kuskin. Maaliin kohtuullisen hyväkuntoisena, mutta toki aika väsyneenä. Lopputuloksissa olin 17. ajalla 3:53:30, hieman yli 40 minuuttia kärjestä jäljessä. Kovin paljon ei paukkuja enää jäänyt jäljelle. Moni muu oli vetänyt itsensä ihan sippiin, maalialueella 'keräili itseään' todella väsyneitä kavereita.
FRWD-datan mukaan ensimmäiseen kierrokseen tuhlaantui eniten aikaa ruuhkien takia, noin 59:51. Toinen kierros oli nopein, noin 57:34. Viimeiset kaksi kierrosta menivät vähän yli 58 min kierrosvauhtia (noin 58:30 ja 58:55), joten aika tasaista vauhtia pystyin pitämään alusta loppuun.
Jouppiskan tulokset: http://www.spp-56.net/joupiska2.pdf
Ari Alangon kuvia kisasta...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti