sunnuntai 31. elokuuta 2008
sunnuntai 24. elokuuta 2008
sunnuntai 27. heinäkuuta 2008
sunnuntai 13. heinäkuuta 2008
Joupiska marathon, Seinäjoki 13.7.2008; 17. 3:53:30
Seinäjoen Jouppiska Marathon ajettiin 4 x 16,4 km kohtalaisen rankalla radalla. Nousua ei pitänyt olla kuin 500 m, mutta 4 x 800 m suon laitaa kompensoi puuttuvia nousumetrejä. Pitkien tieosuuksien vastapainona oli kivoja maastopolkupätkiä.
Melkein heti startista jalat hapoille laskettelurinteen reunaa ja hiihtouran ylikulkusiltaa. Maa oli kaiken lisäksi saanut sadetta, joten rengas painui paikoin. Sen jälkeen pätkä osin jopa teknistä single trackia, joka sumputti hieman porukkaa, mutta ei sentään Tahkon malliin. Seuraavaksi kovapohjaista hiekkaulkoilureittiä aikas haipakkaa, sisälsi tiukan lyhyen nousun. Ja sen jälkeen taas metsäpolulle. Kaltevaa liukkaahkoa kalliota, vähän märkää suopätkää välissä, pientä teknisyyttä. Metsäautotietä pitkin suolle, jossa luvassa n. 800 m jonkin verran upottavaa turvetta. Turpeeseen tallautui useampikin ajoura, mutta polku polveili voimakkaasti pehmeämpiä paikkoja, kantoja yms väistellen. Tässä lienee ollut etua kevyestä kuskista ja pyörästä sekä leveistä ja kantavista renkaista! Rankka pätkä... Suon jälkeen pätkä polkua ja käännös sepelipintaiselle metsäautotielle, jota pitkin pitkä siirtymä. Tielle puhdistui kisan edetessä ajourat, joilla pääsi vuorovedolla huimaa vauhtia. Tieltä käännös metsäpolulle, joka alkoi 'mukulakivetyksellä', metsätien pohjaa oli kai tuettu lohkokivillä. Tätä seurasi tiukka nousu osin niljakkaan kallion päälle. Vastapuolella tekninen alamäki, joku oli onnistunut jopa saamaan siinä luuta näkyviin lihan seasta. Metsäpolulta takaisin metsäautotielle ja kohti kisakeskusta. Vielä kuitenkin teknistä metsäpolkua välissä kappaleen matkaa. Asuinalueen läpi ja kuntopolkua laskettelukeskuksen rinteen juurelle, serpentiiniä ylös. Vauhdikas loppulasku maali/huoltoalueelle vedenkalvamaa huoltotietä. Siinä rata pääpiirteissään.
Ensimmäistä kertaa Marathon Cupin kisassa! Pyörässä numero 29.
Olin liikkeellä jo Tahkolta tutulla hitaan kiiruhtamisen taktiikalla, eli rauhallisesti liikkeelle ja poimitaan vastaantulevia selkiä aina kun se on mahdollista. Tiepätkillä pyrin organisoimaan vuorovetoporukoita, joilla joko otettiin edessä ajavia kiinni tai karattiin takaa-ajajilta. Teknisillä pätkillä sain otettua mukavasti päänahkoja normaalia marathonpyörää pidempien joustojen (Jekyll & Nixon) ja jonkinlaisen maastoajotekniikan turvin. Suollakin sain puristettua sijoitusta monta sijaa ylemmäs, kenties kohtuuleveiden ja kantavien Nokian NBX Lite 2.2 -kumien ansiosta?
Eka kiekka meni pelottavan hyvin se huomioiden, että kisan alla olin ollut kesäflunssassa tiistaista lähtien, enkä vielä sunnuntainakaan ollut selättänyt tautia. Sykkeet olivat tapissa, mutta silti ei tuntunut mitenkään pahalta. Kärjessä ajanut Henri oli karannus kuulemma 15 min ensimmäiseen huoltoon mennessä. Huoltopaikalla vannotin itseäni hillitsemään tahtia, vielä olisi kolme kierrosta ajettavana.
Toisen kierroksen jälkeen sain kuulla kärjen jättäneen minua vain 10 min lisää. Vieläkin kulki 'liian hyvin', sykkeet tosin vieläkin aikas korkealla, yläraja huuti yhä jatkuvasti. Taas lupasin pudottaa sitä vauhtia...
No ei se kolmaskaan lenkki juuri sen hitaammin tainnut mennä. Huollossa tosin jo huomasi, että oli jo muutama raskas kilometri tullut väännettyä! Vähän etukäteen pelotti viimeisen kierroksen jaksaminen... Kuitenkin mars matkaan ja kolmas geeliannos ekalla tiepätkällä liukenemaan...
Neljättä kierrosta ajoin aivan ypöyksin huollosta suopätkän loppupuolelle saakka. Melkein jo luulin olevani ylimääräisellä kierroksella... ;o) Suon viimeisiä metrejä polkiessa havaitsin jonkun tulevan näköetäisyyden päässä takana, siispä karkuun sen minkä pääsin. Suota seuranneella pitkällä tieosuudella väli taisi aavistuksen kaventua, mutta onneksi pääsimme taas teknisille metsäpoluille, jotka tuntuivat sopivan minulle paremmin. Väli ei enää lyhentynyt, joten pääsin loppunousuihin ja laskuihin turvallisella välimatkalla. Loppunousuissa ohittelin vielä muutaman vielä minuakin jäykkäjalkaisemman kuskin. Maaliin kohtuullisen hyväkuntoisena, mutta toki aika väsyneenä. Lopputuloksissa olin 17. ajalla 3:53:30, hieman yli 40 minuuttia kärjestä jäljessä. Kovin paljon ei paukkuja enää jäänyt jäljelle. Moni muu oli vetänyt itsensä ihan sippiin, maalialueella 'keräili itseään' todella väsyneitä kavereita.
FRWD-datan mukaan ensimmäiseen kierrokseen tuhlaantui eniten aikaa ruuhkien takia, noin 59:51. Toinen kierros oli nopein, noin 57:34. Viimeiset kaksi kierrosta menivät vähän yli 58 min kierrosvauhtia (noin 58:30 ja 58:55), joten aika tasaista vauhtia pystyin pitämään alusta loppuun.
Jouppiskan tulokset: http://www.spp-56.net/joupiska2.pdf
Ari Alangon kuvia kisasta...
Melkein heti startista jalat hapoille laskettelurinteen reunaa ja hiihtouran ylikulkusiltaa. Maa oli kaiken lisäksi saanut sadetta, joten rengas painui paikoin. Sen jälkeen pätkä osin jopa teknistä single trackia, joka sumputti hieman porukkaa, mutta ei sentään Tahkon malliin. Seuraavaksi kovapohjaista hiekkaulkoilureittiä aikas haipakkaa, sisälsi tiukan lyhyen nousun. Ja sen jälkeen taas metsäpolulle. Kaltevaa liukkaahkoa kalliota, vähän märkää suopätkää välissä, pientä teknisyyttä. Metsäautotietä pitkin suolle, jossa luvassa n. 800 m jonkin verran upottavaa turvetta. Turpeeseen tallautui useampikin ajoura, mutta polku polveili voimakkaasti pehmeämpiä paikkoja, kantoja yms väistellen. Tässä lienee ollut etua kevyestä kuskista ja pyörästä sekä leveistä ja kantavista renkaista! Rankka pätkä... Suon jälkeen pätkä polkua ja käännös sepelipintaiselle metsäautotielle, jota pitkin pitkä siirtymä. Tielle puhdistui kisan edetessä ajourat, joilla pääsi vuorovedolla huimaa vauhtia. Tieltä käännös metsäpolulle, joka alkoi 'mukulakivetyksellä', metsätien pohjaa oli kai tuettu lohkokivillä. Tätä seurasi tiukka nousu osin niljakkaan kallion päälle. Vastapuolella tekninen alamäki, joku oli onnistunut jopa saamaan siinä luuta näkyviin lihan seasta. Metsäpolulta takaisin metsäautotielle ja kohti kisakeskusta. Vielä kuitenkin teknistä metsäpolkua välissä kappaleen matkaa. Asuinalueen läpi ja kuntopolkua laskettelukeskuksen rinteen juurelle, serpentiiniä ylös. Vauhdikas loppulasku maali/huoltoalueelle vedenkalvamaa huoltotietä. Siinä rata pääpiirteissään.
Ensimmäistä kertaa Marathon Cupin kisassa! Pyörässä numero 29.
Olin liikkeellä jo Tahkolta tutulla hitaan kiiruhtamisen taktiikalla, eli rauhallisesti liikkeelle ja poimitaan vastaantulevia selkiä aina kun se on mahdollista. Tiepätkillä pyrin organisoimaan vuorovetoporukoita, joilla joko otettiin edessä ajavia kiinni tai karattiin takaa-ajajilta. Teknisillä pätkillä sain otettua mukavasti päänahkoja normaalia marathonpyörää pidempien joustojen (Jekyll & Nixon) ja jonkinlaisen maastoajotekniikan turvin. Suollakin sain puristettua sijoitusta monta sijaa ylemmäs, kenties kohtuuleveiden ja kantavien Nokian NBX Lite 2.2 -kumien ansiosta?
Eka kiekka meni pelottavan hyvin se huomioiden, että kisan alla olin ollut kesäflunssassa tiistaista lähtien, enkä vielä sunnuntainakaan ollut selättänyt tautia. Sykkeet olivat tapissa, mutta silti ei tuntunut mitenkään pahalta. Kärjessä ajanut Henri oli karannus kuulemma 15 min ensimmäiseen huoltoon mennessä. Huoltopaikalla vannotin itseäni hillitsemään tahtia, vielä olisi kolme kierrosta ajettavana.
Toisen kierroksen jälkeen sain kuulla kärjen jättäneen minua vain 10 min lisää. Vieläkin kulki 'liian hyvin', sykkeet tosin vieläkin aikas korkealla, yläraja huuti yhä jatkuvasti. Taas lupasin pudottaa sitä vauhtia...
No ei se kolmaskaan lenkki juuri sen hitaammin tainnut mennä. Huollossa tosin jo huomasi, että oli jo muutama raskas kilometri tullut väännettyä! Vähän etukäteen pelotti viimeisen kierroksen jaksaminen... Kuitenkin mars matkaan ja kolmas geeliannos ekalla tiepätkällä liukenemaan...
Neljättä kierrosta ajoin aivan ypöyksin huollosta suopätkän loppupuolelle saakka. Melkein jo luulin olevani ylimääräisellä kierroksella... ;o) Suon viimeisiä metrejä polkiessa havaitsin jonkun tulevan näköetäisyyden päässä takana, siispä karkuun sen minkä pääsin. Suota seuranneella pitkällä tieosuudella väli taisi aavistuksen kaventua, mutta onneksi pääsimme taas teknisille metsäpoluille, jotka tuntuivat sopivan minulle paremmin. Väli ei enää lyhentynyt, joten pääsin loppunousuihin ja laskuihin turvallisella välimatkalla. Loppunousuissa ohittelin vielä muutaman vielä minuakin jäykkäjalkaisemman kuskin. Maaliin kohtuullisen hyväkuntoisena, mutta toki aika väsyneenä. Lopputuloksissa olin 17. ajalla 3:53:30, hieman yli 40 minuuttia kärjestä jäljessä. Kovin paljon ei paukkuja enää jäänyt jäljelle. Moni muu oli vetänyt itsensä ihan sippiin, maalialueella 'keräili itseään' todella väsyneitä kavereita.
FRWD-datan mukaan ensimmäiseen kierrokseen tuhlaantui eniten aikaa ruuhkien takia, noin 59:51. Toinen kierros oli nopein, noin 57:34. Viimeiset kaksi kierrosta menivät vähän yli 58 min kierrosvauhtia (noin 58:30 ja 58:55), joten aika tasaista vauhtia pystyin pitämään alusta loppuun.
Jouppiskan tulokset: http://www.spp-56.net/joupiska2.pdf
Ari Alangon kuvia kisasta...
lauantai 28. kesäkuuta 2008
Tahko MTB 28.6.2008; M60 113. 3:58:39
Taas Tahkolla, nyt neljättä kertaa, kolmatta kertaa 60 km kisassa. Pyörään tuli numero 6638.
Tarkoituksena oli aloittaa koko keikka aika varovasti, mutta loppujen lopuksi lähdin kiihdyttämään jo startista. Alun tieosuudella parannettu lähtöpaikka vähensi kummasti seisoskelua alkumatkan kapeikoissa. Tasaista vauhtia jatkaessa alkoi porukkaa tulla selkä edellä vastaan kiihtyvään tahtiin. Mäet ja tekniset kohdat kun selvitti polkemalla, niin niissä pystyi ohittelemaan mukavasti jalkautuneita kilpakumppaneita.
Tallennusvehkeet prakasivat lähes täydellisesti, mutta onneksi sentään ajokalusto toimi. Ketjut putosivat edestä kerran sisäpuolelle, mutta kauhealla munkilla nousivat ylös vauhdissa. Iskaria piti kerran vähän kiertää ja ruuvata lukkorengas tiukempaan, ettei ajoseuralta palanut käpy varsin äänekkääseen lukon suhinaan. Tuonkin sain ajoitettua jonkun mutakuopan yhteyteen, joten siinä ei montaa sekuntia hukkunut.
Jostain Tuulivaaran paikkeilta mentiin loppuun asti Akilleksen kaverin kanssa aika likellä kramppirajaa. Aiemmassa lähtöerässä startanneita pitkänmatkantiimiläisiä morostelin viimeisessä huollossa, mutten malttanut jatkaa porukassa. Kiristelevistä ja nykivistä reisilihaksista huolimatta Tuulivaaran jälkeiset nousut sekä El Grande nousivat ylös polkien, jälleen iso tukku päähahkoja. Loppulaskussa ei ollut ketään edessä ideaalisella linjalla, joten whoaaa! Vielä viimeiset päänahat loppulaskun jälkeisessä lahden pohjukan kierrossa ja sen jälkeen toista rantaa takaisin maalialueelle omassa uudessa pohja-ajassa. Turkulaisista Henkka oli yli tunnin nopeampi eikä chinan 60 km:n väliaikaankaan ollut mitään jakoa, jäin siitäkin yli 11 minuuttia. Mutta kuitenkin oma ennätys ja ekan kerran alle neljän tunnin! Tulos M60-sarjassa sija 113, aika 3:58:39. Oli oikein mukava reissu hyvässä seurassa!
Joukkueet:
20. MTBTurku.net - Kiukku Team (Ulla, greenman, Pave) 13:12:50
23. MTBTurku.net - Muukalaislegioona (Osku, sälli, THA) 13:27:36
36. Team Ralliklamydia 2008 (Ruskon Mikko, Esko, Rami) 16:12:46
37. MTB-Turku Täpinätiimi (Hemuli, Laika, Matti H) 16:26:00
Tarkoituksena oli aloittaa koko keikka aika varovasti, mutta loppujen lopuksi lähdin kiihdyttämään jo startista. Alun tieosuudella parannettu lähtöpaikka vähensi kummasti seisoskelua alkumatkan kapeikoissa. Tasaista vauhtia jatkaessa alkoi porukkaa tulla selkä edellä vastaan kiihtyvään tahtiin. Mäet ja tekniset kohdat kun selvitti polkemalla, niin niissä pystyi ohittelemaan mukavasti jalkautuneita kilpakumppaneita.
Tallennusvehkeet prakasivat lähes täydellisesti, mutta onneksi sentään ajokalusto toimi. Ketjut putosivat edestä kerran sisäpuolelle, mutta kauhealla munkilla nousivat ylös vauhdissa. Iskaria piti kerran vähän kiertää ja ruuvata lukkorengas tiukempaan, ettei ajoseuralta palanut käpy varsin äänekkääseen lukon suhinaan. Tuonkin sain ajoitettua jonkun mutakuopan yhteyteen, joten siinä ei montaa sekuntia hukkunut.
Jostain Tuulivaaran paikkeilta mentiin loppuun asti Akilleksen kaverin kanssa aika likellä kramppirajaa. Aiemmassa lähtöerässä startanneita pitkänmatkantiimiläisiä morostelin viimeisessä huollossa, mutten malttanut jatkaa porukassa. Kiristelevistä ja nykivistä reisilihaksista huolimatta Tuulivaaran jälkeiset nousut sekä El Grande nousivat ylös polkien, jälleen iso tukku päähahkoja. Loppulaskussa ei ollut ketään edessä ideaalisella linjalla, joten whoaaa! Vielä viimeiset päänahat loppulaskun jälkeisessä lahden pohjukan kierrossa ja sen jälkeen toista rantaa takaisin maalialueelle omassa uudessa pohja-ajassa. Turkulaisista Henkka oli yli tunnin nopeampi eikä chinan 60 km:n väliaikaankaan ollut mitään jakoa, jäin siitäkin yli 11 minuuttia. Mutta kuitenkin oma ennätys ja ekan kerran alle neljän tunnin! Tulos M60-sarjassa sija 113, aika 3:58:39. Oli oikein mukava reissu hyvässä seurassa!
Joukkueet:
20. MTBTurku.net - Kiukku Team (Ulla, greenman, Pave) 13:12:50
23. MTBTurku.net - Muukalaislegioona (Osku, sälli, THA) 13:27:36
36. Team Ralliklamydia 2008 (Ruskon Mikko, Esko, Rami) 16:12:46
37. MTB-Turku Täpinätiimi (Hemuli, Laika, Matti H) 16:26:00
sunnuntai 1. kesäkuuta 2008
lauantai 1. heinäkuuta 2006
Tahko MTB 1.7.2006; R45 22. 3:56:26
Ullalla oli nilkka kipsissä vielä kaksi viikkoa ennen Tahkoa, joten emme uskaltaneet lähteä yrittämään kokonaista kierrosta. Siispä retkeilemään 45 km matkaa numerolla 4075 (?).
Pave @ Tahkokeskustelu:
Liikuttavan liki olivat lipat tälläkin siinä loppulaskun kivikossa. Lähestyminen tuli arviointikyvyn petettyä 'hieman' ylikovaa ja kivikossa ei vauhtia sitten enää jarruin hillittykään... =8^O Sitä yritti vaan pitää pyörää linjassa ja tähdätä ohi siitä alempana keskellä pilkottaneesta isommasta kivestä. Tällä kertaa oli onni matkassa eikä sattunut ketään paremmin vauhtinsa ennakoinutta kanssa-ajajaa syöksylinjalle. Huh-huh... Onneksi sai rauhassa tasailla pelkosykkeitä seuraavalla 'välitasanteella' seuruetta odotellessa, eväsretkellä kun kerran oltiin...
Eli vankan perusvammakauden jälkeen matkana ensimmäistä kertaa lyhyempi retkineljävitonen hyvässä seurassa. Siellä 'kevennetyn Kinahmin' pätkällä sai silti hyvällä syyllä todeta ajavansa ihan reilua ja rehellistä maastoajoa; metsään oli viety puiden oksille merkkinauhat ja kuskit saivat itse arpoa, jotta kummalle puolelle kantoja oman polkunsa synnyttivät.
Se piikkilanka-aita siinä pellon (?) laidassa, kohtalaisen teknisen ajolinjan vieressä hieman hirvitti, jospa jollakulla olisi rengas tökännyt hieman väärään suuntaan...
No, moni eväsretkeläisistä taisi kyllä työnnellä sitä aidanvierustaa...
Ohittamisesta tehtiin samoja huomioita, joita moni muukin on jo kommentoinut; millä voit väistää turvallisesti, jos et osaa lukea takaa tulevan ajatuksia?!? Ohi vasemmalta! Ohi oikealta! Liian vaikeatako?!?
Matkaan lähdettiin (tietysti) tällä(kin) kertaa 'hieman perussääntöjen vastaisesti' suoraan verstaasta ulos työnnetyllä, ke-to välisenä yönä kootulla pyörällä, jossa oli jopa allekirjoittaneen ahterille täysin uutta tuttavuutta tehnyt satula. Ekat 10-15 km oli pientä totuttelua sitsiin, sen jälkeen null problemo. Nuo jarrukahva & -satulankin kun huomasin kiristää jo kisaa edeltävänä iltana...
Järjestelyt pelasivat taas hienosti, sulavasti kävi viimehetken sarjavaihdokset yms... Merkinnästä ainoana lisähuomiota vaativana kohtana seuraavalla kerralla radan pysyessä identtisenä (onnistuuko enää, FORE!?!) olisi se golfbaanatyömaalle kääntävä 'kolariylioikee' siellä alamäessä. Jopa 'retkivauhdilla' olimme ajaa suoraan tietä pitkin ohi käännöspaikan. Muuten ei ollut ongelmia suunnistamisen kanssa.
Paarmat oli kai tällä kertaa ruokittu viimevuotista paremmin ennakkoon; viimeksi vietiin pala käsivartta tiesiirtymävauhdissa paidan LÄPI, tällä kertaa vältyttiin rankemmalta kirvelyltä ja kutinalta. Vaiko kiitos OFFille?
Rantasauna jäi vieläkin kokeilematta ja perinteinen 'kotimatkan' lahdenpohjukan uimareissu jäi allekirjoittaneelta tekemättä mökin siirryttyä tois puol tietä. Rikkoutui toinenkin kesäaamun traditio; maailma jäi nyt astetta sairaammaksi... Sorry Leku, parannussessio sitten jollain toisella kertaa?!?
Siispä taas kiitokset järjestäjille, omalle seurueelle sekä kaikille kivoille kanssakilpailijoille! Nähdään taas!
BTW, jäi multa huomaamatta; kai McKramppilaiset riisuivat taas paitansa @ afterparty?!?
Pave @ Kuusenoksa:
Pyykit pyörimässä Tahkon jäljiltä... MTB-Turun porukoilla meni maastoajelut muutamia pieniä teknisiä ongelmia lukuunottamatta hienosti. Neljä ajoi täyden matkan kunnialla läpi, myö Ullan kanssa retkeiltiin 'kiukulla' ja loput sällit ajoivat kolmena tiiminä kuuttakymppiä. Tuttuja bongailtiin siellä täällä ja kivaa oli kaikin puolin! Kiitokset vielä kaikille reissun onnistumiseen vaikuttaneille MTB-Turkulaisille! Jekyll valmistui juuri ja juuri ajoissa, kalavaaka näytti alle 13,5 kg. Mustahan ON aina kaunista! ...vaikka tuo nyt onkin matan sijasta metallihohtoinen... Ja 28/38T x 11-34 on kunkku! Edes 170 mm kammista ei pahaa sanottavaa, samoin C9 toimi moitteitta ilman sisäänajoa Salsan eturievillä ja XT:n pakalla.
Maalissa 22:na ajalla 3:56:26.
MTB-Turku ensimmäistä kertaa kolmella joukkueella:
9. MTB-Turku - Nitro Team (Juha, china, AR1) 11:14:00
37. MTB-Turku - Petrol Team (Väiski, MakKe S, Laika) 14:35:29
45. MTB-Turku - Diesel Team (Fillaaja, Jyrki, Pati72) 15:39:56
Kuvakooste: http://www.mtbturku.net/images/Albumi/2006/060701_Tahko120/index.html
Pave @ Tahkokeskustelu:
Liikuttavan liki olivat lipat tälläkin siinä loppulaskun kivikossa. Lähestyminen tuli arviointikyvyn petettyä 'hieman' ylikovaa ja kivikossa ei vauhtia sitten enää jarruin hillittykään... =8^O Sitä yritti vaan pitää pyörää linjassa ja tähdätä ohi siitä alempana keskellä pilkottaneesta isommasta kivestä. Tällä kertaa oli onni matkassa eikä sattunut ketään paremmin vauhtinsa ennakoinutta kanssa-ajajaa syöksylinjalle. Huh-huh... Onneksi sai rauhassa tasailla pelkosykkeitä seuraavalla 'välitasanteella' seuruetta odotellessa, eväsretkellä kun kerran oltiin...
Eli vankan perusvammakauden jälkeen matkana ensimmäistä kertaa lyhyempi retkineljävitonen hyvässä seurassa. Siellä 'kevennetyn Kinahmin' pätkällä sai silti hyvällä syyllä todeta ajavansa ihan reilua ja rehellistä maastoajoa; metsään oli viety puiden oksille merkkinauhat ja kuskit saivat itse arpoa, jotta kummalle puolelle kantoja oman polkunsa synnyttivät.
Se piikkilanka-aita siinä pellon (?) laidassa, kohtalaisen teknisen ajolinjan vieressä hieman hirvitti, jospa jollakulla olisi rengas tökännyt hieman väärään suuntaan...
No, moni eväsretkeläisistä taisi kyllä työnnellä sitä aidanvierustaa...
Ohittamisesta tehtiin samoja huomioita, joita moni muukin on jo kommentoinut; millä voit väistää turvallisesti, jos et osaa lukea takaa tulevan ajatuksia?!? Ohi vasemmalta! Ohi oikealta! Liian vaikeatako?!?
Matkaan lähdettiin (tietysti) tällä(kin) kertaa 'hieman perussääntöjen vastaisesti' suoraan verstaasta ulos työnnetyllä, ke-to välisenä yönä kootulla pyörällä, jossa oli jopa allekirjoittaneen ahterille täysin uutta tuttavuutta tehnyt satula. Ekat 10-15 km oli pientä totuttelua sitsiin, sen jälkeen null problemo. Nuo jarrukahva & -satulankin kun huomasin kiristää jo kisaa edeltävänä iltana...
Järjestelyt pelasivat taas hienosti, sulavasti kävi viimehetken sarjavaihdokset yms... Merkinnästä ainoana lisähuomiota vaativana kohtana seuraavalla kerralla radan pysyessä identtisenä (onnistuuko enää, FORE!?!) olisi se golfbaanatyömaalle kääntävä 'kolariylioikee' siellä alamäessä. Jopa 'retkivauhdilla' olimme ajaa suoraan tietä pitkin ohi käännöspaikan. Muuten ei ollut ongelmia suunnistamisen kanssa.
Paarmat oli kai tällä kertaa ruokittu viimevuotista paremmin ennakkoon; viimeksi vietiin pala käsivartta tiesiirtymävauhdissa paidan LÄPI, tällä kertaa vältyttiin rankemmalta kirvelyltä ja kutinalta. Vaiko kiitos OFFille?
Rantasauna jäi vieläkin kokeilematta ja perinteinen 'kotimatkan' lahdenpohjukan uimareissu jäi allekirjoittaneelta tekemättä mökin siirryttyä tois puol tietä. Rikkoutui toinenkin kesäaamun traditio; maailma jäi nyt astetta sairaammaksi... Sorry Leku, parannussessio sitten jollain toisella kertaa?!?
Siispä taas kiitokset järjestäjille, omalle seurueelle sekä kaikille kivoille kanssakilpailijoille! Nähdään taas!
BTW, jäi multa huomaamatta; kai McKramppilaiset riisuivat taas paitansa @ afterparty?!?
Pave @ Kuusenoksa:
Pyykit pyörimässä Tahkon jäljiltä... MTB-Turun porukoilla meni maastoajelut muutamia pieniä teknisiä ongelmia lukuunottamatta hienosti. Neljä ajoi täyden matkan kunnialla läpi, myö Ullan kanssa retkeiltiin 'kiukulla' ja loput sällit ajoivat kolmena tiiminä kuuttakymppiä. Tuttuja bongailtiin siellä täällä ja kivaa oli kaikin puolin! Kiitokset vielä kaikille reissun onnistumiseen vaikuttaneille MTB-Turkulaisille! Jekyll valmistui juuri ja juuri ajoissa, kalavaaka näytti alle 13,5 kg. Mustahan ON aina kaunista! ...vaikka tuo nyt onkin matan sijasta metallihohtoinen... Ja 28/38T x 11-34 on kunkku! Edes 170 mm kammista ei pahaa sanottavaa, samoin C9 toimi moitteitta ilman sisäänajoa Salsan eturievillä ja XT:n pakalla.
Maalissa 22:na ajalla 3:56:26.
MTB-Turku ensimmäistä kertaa kolmella joukkueella:
9. MTB-Turku - Nitro Team (Juha, china, AR1) 11:14:00
37. MTB-Turku - Petrol Team (Väiski, MakKe S, Laika) 14:35:29
45. MTB-Turku - Diesel Team (Fillaaja, Jyrki, Pati72) 15:39:56
Kuvakooste: http://www.mtbturku.net/images/Albumi/2006/060701_Tahko120/index.html
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
