Alla Virtue Ltd täsmälleen samassa kokoonpanossa kuin aiemmin Tahkolla.
Keli oli koleahko, aamulla kymmenen asteen paikkeilla, mutta nousi nopeasti, starttihetkellä oli varmaankin 14-15 astetta ja pilvipoutaa. Päivän aikana jollain osin rataa oli kevyttä vesisadetta, itse en osunut kuin parin kevyen tihkupilven reunan alle. Varsin mainio ajokeli, kuumuus ei haitannut. Lyhyt ajoasu + irtohihat koko matkan päällä.
Reitti oli muuttunut joiltakin osin, tiesiirtymiä oli onnistuttu karsimaan entisestään ja saatu kolmisen kilometriä lisää mittaa. Reitti kuitenkin hyvin pitkälti tuttu jo viime vuodesta, joten tiedossa oli aika tarkkaan mitä tuleman pitää.
Tahkolla kulki kivasti, joten täälläkin piti olla odotettavissa hyvä tulos. Edellisenä iltana tosin sain testilenkillä aikaiseksi major chain suckin, joka hieman nosti tummia pilviä ennakko-odotuksien ylle. Ketju on kulunut jo vähän turhan paljon, tilalle ei ollut sopivaa sisäänajettua vaihturia enkä olisi edes uskaltanut vaihtaa uutta ketjua kuluneille rattaille. Näillä mennään...
Osallistujamäärä oli kaksinkertaistunut edelliseen vuoteen verrattuna, joten lähtö oli jaettu kahteen ryhmään aikatavotteiden mukaisesti.
Viime vuoden alkuosan jonotteluista viisastuneena pyrin nyt parempiin lähtöasetelmiin samaan tapaan kuin Tahkolla, jossa kyseinen taktiikka oli toiminut mainiosti. Juntusen Uskon kanssa olimme ajelleet suunnilleen saman luokan loppuaikoja ainakin kahtena vuonna sekä Syötteellä että Tahkolla, joten asettauduin Syötteen polut paremmin tuntevan 'isommissa pojissa' ajavan Iisalmen karpaasin peesiin heti lähtökarsinassa.
Paukusta matkaan etuauton perässä. Vapaan vauhdin alettua irtosi jonkin ajan kuluttua isompi kärkijoukko selkeästi omille teilleen, jäin 'toiseen aaltoon'. Ensimmäiset Pikku-Syötteen nousut repivät joukon ensin nauhaksi ja vähitellen muutamien kuskien kokoisiksi ryhmiksi. Sykkeet olivat taas alkumatkasta hullun korkealla, jossain vaiheessa ennen niiden tasaantumista näin Garminissa keskisykkeenä 160 bpm, jollaisia lukemia normaaleilla lenkeillä näen lähinnä maksimeina! Lopussa tullaan vielä tarvitsemaan paukkuja, joten hieman moiset lukemat hieman pelottivat, mutta meno tuntui muutoin kuitenkin hyvältä. Nousuissa otti välillä vähän koville, mutta laskuosuuksilla ja tasamaalla pysyin hyvin joukon mukana, teknisemmissä paikoissa tarjoutui jopa mahdollisuusksia ohituksiinkin.
Pikku-Syötteeltä Keihäsvaaran pohjoispuolitse, Säkkisenlammit eteläpuolelta kiertäen, jonka jälkeen kohti etelää ja Pitämävaaraa.
Jossain kymmenen kilometrin kohdalla alkoivat selkäkivut vähitellen heräillä, jolloin tajusin särkylääkityksen unohtuneen kokonaan aamulla. Tästä ei hyvää seuraa... Tahkolla vastaavassa tilanteessa oltiin lääkityksen kanssa vasta jossain neljän kympin paikkeilla, joten nyt oli luvassa tuskaisempi reissu.
Vielä kuitenkin hymyilytti...
Pikku-Syöte jäi taakse, Pitämävaaran pumppaamon jälkeen ensimmäinen huolto. Muki urheilujuomaa ja matka jatkui. Kovin moni ajoi huoltopisteen ohi, joten katkon jälkeen oli edessä taas uusia ohitettavia, joista osan olin jo kertaalleen poiminut. Huollon jälkeisessä piiitkässä alamäkitykittelyssä tarjoutui tähän ensimmäinen mahdollisuus, mutta osa edellä päässeistä tykitteli senkin vähintään samaa vauhtia.
Pitäisi ajaa nämä lyhyet matkat omalla huollolla läpi, säästäisi loppuajasta minuutteja (tällä kertaa neljä) eikä menettäisi hyviä peesejä... Selkäkivun herättyä olin muistanut myös repun olkahihnaan tulevan pussukan olleen kiinni toisessa repussa, joten energiageelejäkään en sitten ollut pakannut ennakolta helposti tavoitettavaksi, ne saadakseni piti pysähtyä ja kaivella reppua... Tämän tein lopulta toisella huoltopisteellä Lauttalammella, jossa huitaisin toisen geelin kitusiin, toisen sujautin trikoiden lahkeeseen odottamaan myöhempää käyttöä. Pari mukia urheilujuomaa sekä tummaa suklaata koneeseen, taas matkaan.
.
. ... kesken ...
.
Pärjänjoen Pulevardin juurakkojumpan alkaessa otin kiinni edellä karkuun painelleen kaksikon, jonka jälkeen ajelimme kolmen miehen nippuna aina nousuosuuden alkua merkitseville ylämäkipitkoksille asti. Pitkosten vaihduttua nousevaksi mönkijäuraksi oli heikko hetki, kaksikko tuntui karkaavan vastustamattomasti. Leveän uran vaihtuessa teknisemmäksi sain taas kaksikon kiinni, kunnes hiihtosillan ylityksen jälkeen toinen kavereista meni menojaan ja hävisi hetkessä ylämäkeen mutkan taakse. Jäljelle jäänyt kaksikko jatkoi hetken aikaa samaa vauhtia, kunnes Ibis-miehellä alkoi kampi painaa ja tunkkaaminen kutsui, jatkoin ylämäkeen yksinäni. Parit pienemmät kinkamat nousivat vielä hyvin, mutta pidemmän nousuosuuden louhikoissa kivien välissä vaaniva pehmeä savi ja muta imi voimat ja vauhdin, piti jalkautua. Hetken tunkkauksen jälkeen taas pyörän päälle, kunnes tuli vastaava paikka eteen. Loppunousu oli vielä viimevuotistakin märempi, mutaisempi ja pehmeämpi, joten Iso-Syöte otti tällä kertaa peräti neljä niskalenkkiä väsyneestä polkijasta.
Lopulta saavutin hiekkapohjaisen huolto/kuntoreitin, jota pitkin hidas mutta varma nousu satulasta jatkui. Viimeisen tunkaussession aikana oli takana näkynyt lähestyvä Kanuunapaita, siitä sai kummasti lisää motivaatiota ja potkua nousuun, enää tässä vaiheessa ei huvittaisi tulla kiinniajetuksi ja ohitetuksi. Paita jäi taakse, ei saanut kiinni. Hiekkatietä miltei laelle asti, enää pieni pätkä pari teknisempää kohtaa sisältävää polkua, lopuilla voimilla laskettelurinteen yläosa raivolla huipulle asti, loppulasku kivikon läpi vauhdilla hyvään tuuriin luottaen ja samaa kyytiä pieni loppunousu hotellin vieressä olleeseen maaliin:
Kisa taputeltu!
Uskon uskoin päässeen ohitseni jollain huoltopisteellä, joten yllätys oli suuri, kun hän saapui maaliin vasta hetken kuluttua. Jäin toviksi maalialueelle nauttimaan tunnelmasta, juomaan useamman mukillisen urheilujuomaa sekä pesemään pyöräni. Sen jälkeen pesuväline- ja vaihtovaatekassien nouto alhaalta mökiltä ja takaisin huipulle kuvaamaan tiimikavereiden ja Ullan saapumisia.
Maalissa lopulta sarjani viidentenä (37 lähtijää) ajassa 3:42:44. Tarkkaa työtä, sekunnin parannus viimevuotiseen loppuaikaan! ;) Tosin matkaa se kolmisen kilometriä enemmän, joten oikeasti aika parani enemmän. Kärkinelikko pysyi vajaan kahdeksan minuutin sisällä, sen jälkeen selkeä ero minuun, olin 0:26:31 kärjestä. Kaikki sarjat mukaan luettuna olin koko porukan 25. nopein yhdellä kierroksella. Starttajia 60 km:lle yhteensä 221 kappaletta, 120 km:lle 33 kpl. Lisäksi 30 km:n 'puolikasmatkaa' kiersi yhteensä 76 polkijaa.
Garmin-data kisakierrokselta: ajomatka 59,27 km, ajoaika 3:40:55,62, keski/maksiminopeus 16,1/42,9 km/h, keski/maksimisyke 154/174 bpm, energiankulutus 2676 kcal, nousumetrit 1159 m.
Tekniikka pelasi reitillä moitteitta. Vasta maaliintulon jälkeen paljastui takarenkaasta joku pieni vuoto, rengas oli tyhjä pesulta ja ruokailusta palattuamme. Olisikohan loppunousun päältä alas maalisuoralle laskeva lyhyt jyrkkä kivikko päässyt sittenkin tekemään tepposet tms...? Tai reipas laskuosuus alas mökille, sai välillä hyppiä kovassa vauhdissa mm. vesiurien yli.
