Sateenuhasta huolimatta vähän turhankin hyväksi kääntynyt aurinkoinen ja lämmin sää oli pistänyt pyöräilyväen liikkeelle, vähän yli sadan ennakkoilmoittautuneen lisäksi kisatoimistossa jonotti melkein toinen mokoma jälki-ilmoittautujia, joten starttiviivalle ilmestyi kaiken kaikkiaan miltei kaksisataa polkijaa! Järjestelyorganisaatio oli kovilla, mutta venyi hienosti ja selvisi kilpailijatulvasta.
Oma starttivuoro oli puoli yhden aikoihin päivän päästartissa, juniorit olivat aloitelleet jo yhdentoista nurkilla ja ajaneet omat kisansa alta pois. Sarja Maxigreen M40+ lähtönumerolla 246, matkana neljä noin 15 km kierrosta eli täysi marathonmatka.
Ennen starttia Felt Virtue Ltd:n istuinta paremmin vaakatasoon säätäessäni tulin kiskaisseeksi myös tolpan irti rungosta siivotakseni mahdolliset ylimääräiset hiekat saumasta. Samalla huomasin, että paremmin alurunkoon sopivaksi osoittautunut kiristin oli puristanut kuitutolpan varteen pitkittäisen halkeaman. Tolppa takaisin runkoon, katsotaan kestääkö... Virtuessa täysin sama varustus, kuin kauden muissakin kisoissa.
Kymmenisen minuuttia ennen lähtöä ryhmittäytymään starttialueelle. Etujoukoissa oli sopivasti tilaa, ei tarvittu kyynärpäätaktiikkaa. Ajattelin heikosta olosta huolimatta lähteä liikkeelle 'vanhoilla meriiteillä' heti kuuman ryhmän takaa välttääkseni pahimmat ruuhkat.
Jee-jee! Copyright: Esko Sillanpää
Paukusta liikkeelle, alun hiekkatiesiirtymällä haettiin asemia ennen ensimmäistä uutta metsäpätkää, joka alkoi kenties koko kisan pisimmällä yhtenäisellä single track -nousulla, joka viimeistään pakotti porukan letkaksi. Tiesiirtymällä oli ainakin alkupään osalta porukka venynyt jo letkaksi, joten isompaa hässäkkää ei tässä päässyt syntymään, kenties vähän taaempana?
Kovin kärki meni tietysti menojaan, mutta sen takana tulevasta joukosta löytyi sopivaa vauhtia ajavia kuskeja, joiden mukana matka tuntui lähtevän alkuun vallan mainiosti. Varsinkin teknisissä paikoissa sai ajella jopa osittain 'puolikaasulla'. Erot taaksepäin alkoivat kasvaa, edessä olevia kavereita alkoi jäädä jalkoihin yksi toisensa jälkeen. Metsäpätkillä vetoapu hillitsi sopivasti vauhtia, jottei tullut ajettua liian kovaa, tiesiirtymillä järjestyi alkumatkasta jopa vuorovetoapua, jolla lisättiin eroa takaa-ajajiin.
Ensimmäiset kaksi kierrosta menivät yllättävän helpolla, oli jopa helkkarin hauskaa ajaa kilpaa mielenkiintoisella radalla, jonka metkut alkoivat vähitellen jäädä muistiin! Eka kierros 56 min letkassa ajellessa, toka kierros jäi kisan nopeimmaksi 54 min 11 s.
Kolmannella kierroksella alkoi vauhdinpito vähitellen tuntua kropassa, varsinkin kun vetoapua tarjonneet kilpakumppanit olivat jääneet yksi toisensa jälkeen taakse ja piti puurtaa yksinään eteenpäin, ainoastaan osittain samalla radalla ajaneita lyhyen matkan kuskeja tuli toisinaan vastaan selkä edellä. Toisen kierroksen jälkeisen huollon aikana olin kuullut olevani sarjani toisena. Ainoastaan Ismo oli karussa enkä häntä tulisi millään ilveellä saamaan ajamalla kiinni, joten päätin keskittyä pelkästään oman ajokunnon ylläpitämiseen ja reitistä ehjänä maaliin selviämiseen. Vauhti kuitenkin tuntui pysyvän kohtuullisen hyvänä, vaikka väsymys alkoikin jo näkyä toisinaan pieninä ajovirheinä. Aivan komannen kierroksen loppupuolella oli Krisse polun sivussa venyttelemässä kramppaavaa jalkaansa suoraksi, muita pitkämatkalaisia ei näkynyt. Kolmas kierros kesti juomataukoineen 56 min 30 s.
Alkoi neljäs kierros. Väsymys alkoi pudottaa vauhtia, piti keskittyä entistä tarkemmin ajovirheiden välttämiseen. Jo heti kierroksen alkupäässä alkoi terävissä nousuissa tuntua oikeassa reidessä ikävää nipistelyä, krampinpoikanen se siellä odotti tilaisuuttaan iskeä lihaksen kimppuun. Nousut piti ajaa kieli keskellä suuta ja välttää vääriä liikkeitä. Yks kaks vastaan tuli tuttu hahmo potkiskellen pyöräänsä reittiä pitkin, mutta väärään suuntaan; Ismolle oli sattunut pyörärikko. Tiesi sitä, että viimeistään nyt oli pakko päästä maaliin saakka! Kierroksen puolenvälin jälkeen alkaneella tiesiirtymällä loppui ajohousujen lahkeisiin tunkemistani kolmesta energiageelistä viimeinenkin, samoin loppui juomarepusta vesi. Olo alkoi olla aika tukala, jonka lisäksi vasempaan polveen iski vielä julma kiputila. Onneksi Krisse oli päässyt eroon krampeistaan ja ajoi minut kiinni tarjoten samalla tervetullutta vetoapua pitkän tiesiirtymän vastatuuliosuudella. Akia morjestimme ohittaessamme hänet kierroksella. Lähtöalueella olevalla välihuoltopisteellä join useamman mukillisen urheilujuomaa, söin suolakurkkua ja ripauksen merisuolaa sekä sain täydennystä vesireppuuni. Matka jatkui ja olo parani vähitellen taas ihan kelvolliseksi. Peltoserpentiinin jälkeen punnertamaan viimeiset pari metsälenkkiä virheitä vältellen. Viimeisen kallionousun yli jäykin jaloin, metsästä sillan yli kisakeskuksen nurmelle ja komean maalisillan yli maaliviivalle.
'Joko saa lopettaa?'
Viimeiseen kierrokseen kului lopulta aikaa kaikkine huoltotaukoineen 1 h 3 min 7 s eli varsinainen ajoaika ei loppujen lopuksi venynytkään mainittavasti, vaikka siltä reitillä oli tuntunutkin.
Loistavassa kelissä ei ollut kiire huoltoon, tarkeni vaihtaa pitkän tovin kuulumisia muiden reitin selvittäneiden kanssa, nauttia kisatunnelmasta ja kropan endorfiineista. Polvikipu oli mystisesti kadonnut?!? Käsivarressa oli pitkä verinaarmu liian läheltä kuusenrunkoa otetun kaarteen jäljiltä ja olo oli jokseenkin kankea, muuten oli voittaja-olo.
Aikaa oli kulunut 3:49:50, M40+ sarjan viimevuotista voittoa puolustettu menestyksekkäästi. Sarjassani 29 starttaajaa, joista yhdeksän oli jäänyt raskaan reitin varrelle. Neljännelle kierrokselle oli sarjastani päässyt lisäkseni ainoastaan toiseksi tullut TCC:n Rauno, muut olivat jääneet Henkan varvaamaksi ja heidät oli otettu maaliin kolmannen kierroksen jälkeen. Henkka ajoi yleisen sarjan voittoon ajalla 3:09:13, joten jäin tällä kertaa 40 min 37 s. Olisin ollut loppuajallani yleisen sarjan seitsämäs.
GPS/mittari-data: ajomatka Garmin 61,05 km (mittariin tuli varmaan parisen kilometriä enemmän), ajoaika 3:47:10, kulutus 2713 kcal, keski/maksimit 16,1/42,1 km/h 156/172 bpm, nousua 799 m. Ja Garminin lukuihin kannattaa suhtautua varauksella...
Neljännen kierroksen kuolemanpaikka olisi kenties ollut vältettävissä hieman aiemmin aloitetulla ja runsaammalla energiatankkauksella. Vielä yksi lisägeeli ja energiajuomaa jo ensimmäisen kierroksen jälkeen? Veden kulutus yllätti kyllä totaalisesti, sitä meni huomattavasti enemmän kuin Tahkolla tai Syötteellä.
Kisan aikana pyörän perän oudon kolinan syyksi paljastui jälkitarkastuksessa kuluneet linkuston liukupuslat, parin vuoden ajot alkavat näkyä...
Tulokset: http://resultsalo.fi/2013/MTB_GreenRace/tulokset_uusi.html Kierrosajat: http://resultsalo.fi/2013/MTB_GreenRace/kierrosajat_uusi.html
Videota reitiltä by Heidi Turunen: http://www.youtube.com/watch?v=1oSrKwSwyq0 (ohiajoni 0:40)
Green Race pokaalit kunniapaikalla olohuoneessa:
Pitääkö tässä alkaa harkita suurempien kaiuttimien hankintaa...? :)
